Misa Palander: Näillä mennään! -revyy on monen ammattilaisen yhteistyöstä syntynyt

Ohjaaja Misa Palander on rytmisesti aina vähän etukenossa ja uskoo ajattelevansa paremmin, jos huivi on kiedottu tarpeeksi tiukalle päähän. 1990-luvulta asti ohjanneen Misan debyyttiohjaus Suomen Komediateatterissa on Näillä mennään -revyy, joka pyörii Peacock näyttämöllä joulukuun puoliväliin saakka. 

Misa Palanderista tuli ohjaaja ikään kuin vahingossa. 

-Minulla on lapsinäyttelijätausta ja näyttelin paljon 1970-luvun lopulta alkaen lasten ja nuorten tv-elokuvissa, Kansallisteatterissa ja Radioteatterissa, ja oli selvää, että minusta on tulossa näyttelijä. Ohjaajaksi päädyin siinä mielessä sattuman kautta, että kirjoitin Kallion lukiossa kirjallisen ilmaisun lopputyönä Sirkus-nimisen tekstin ja ohjasin sen Kellariteatteriin, opettajani kannustamana. Silloin syttyi ajatus siitä, että myös ohjaaminen voisi olla minun juttuni. 

Tänä syksynä ensi-iltansa saanut Suomen Komediateatterin Näillä mennään -revyy on Misan 55. ohjaustyö. 

-Minulla on kertynyt näitä ammatteja aika monta. Ajattelen, että kyse on saman asian katsomisesta eri kulmista, että vaihdan, en ainoastaan hattua, vaan ihan konkreettisesti näkökulmaa. Kun ohjaan, katson katsomosta käsin. Kirjoittajana yhdestä kulmasta ja näyttelijänä jostakin toisesta. Lisäksi minulla on vielä teatterintutkijan koulutus ja olen ollut teatteriopettajana 10 vuotta. On ollut monta ammattiuraa vuorotellen ja päällekkäin. Joku voisi sanoa sekatyöläiseksi, itse tykkään sanoa renessanssimuija, hän naurahtaa. 

Ohjaajan tärkeimpänä tehtävänä Misa pitää kykyä ymmärtää ja kestää keskeneräisyyttä ja olla askeleen edellä. 

-Ihan niin kuin mikä tahansa johtajuus, se on mielestäni sitä, että ohjaaja mahdollistaa kaikkien työryhmän jäsenten mahdollisimman hyvät työolot. Ohjaajalla on oma visio ja näkemys ja jokin ehdotus maailmasta, jota tavoitellaan. Jotta on mahdollista, että tulee ymmärretyksi, täytyy olla selkeä ja askeleen edellä. Ei ole mitään sellaista salaisuutta, jota ohjaaja kantaa sisällään ja yrittää saada sen sitten jotenkin taiottua näyttämölle. Vaan ohjaaja jakaa oma visionsa kaikille mahdollisimman selkeästi niin, että yhteistyö olisi mahdollisimman hedelmällistä. Tämä kaikki vaatii keskeneräisyyden kestämistä ja se kasvaa kokemuksen kautta. 

Kun Misa tulee vierailevana ohjaajana uuteen taloon, hän kiinnittää erityistä huomiota hyvien työolojen saavuttamiseen. Samassa työryhmässä saattaa olla teatterin vakituista henkilökuntaa ja freelancereita ja jokaisen teoksen työryhmä ja prosessi on omanlaisensa – uniikki. 

-Pyrin siihen, että jo ennen harjoitusten alkua minulla on jonkunlainen suhde jokaisen kanssa, jotka teoksessa tulevat olemaan mukana, siis erikseen. Kun harjoituskausi alkaa, keskeinen ajatukseni on: ”Mitä tuon tilaan, kun tulen tilaan.” Ajattelen, että ohjaajan velvollisuus on jollain tavalla näyttää esimerkkiä, täytyy olla töissä sellainen, kun toivoisin, että muutkin ovat. Eli en tuo omia murheitani sinne, jos on huono päivä, en tuo sitä energiaa tullessani, vaan työskentelytilanteessa säilyy hauska, vapaa ja mokaamista tukeva -fiilis. Hyvään dialogiin pyrin kaikkien kanssa, ainahan se ei näin mene, mutta jos siihen pyrkii, niin silloin on ainakin asettanut intention sen onnistumiselle, hän kuvaa. 

Misa kertoo olevansa kovalla energialla käyvä ja nopeasti innostuva. Sen hän toivoo tartuttavansa myös näyttämötoimintaan. Hän on työskennellyt vuosien saatossa niin harrastajien kuin vuosikymmeniä ammatikseen näytelleiden kanssa. 

-Olen saanut tehdä töitä tosi monenlaisten näyttelijöiden kanssa ja olen silti sitä mieltä, että riippumatta siitä onko ihminen siellä harrastusmielessä vai tehnyt pitkään ammatikseen, ihan yhtä tärkeä on henkilökohtainen suhde ohjaajaan ja yritän löytää sieltä sen, miten tämä näyttelijä toivoisi itseään ohjattavan. Tuntosarveni pelaavat sen mukaan, kun harjoitusaikana oivallan, että joku rakentaa hitaasti ja joku toinen taas tulee valmiin kanssa heti. Toinen haluaa paljon ohjausta ja toinen taas katsoo, että anna mä nyt rauhassa tässä mietin, ennen kuin alat sörkkiä. Tämä on tärkeä asia ohjaajan oivaltaa, että pyrkii samaan aikaan olemaan jokaisen omassa rytmissä ja kuitenkin kokonaisuuden kannalta oikeassa rytmissä. Näyttelijä on aina herkkä ja minusta sitä herkkyyttä pitää kunnioittaa ja olla ne kannustavat, mutta kuitenkin tarkkaavaiset silmät katsomon puolella. 

Suomen Komediateatterin Näillä mennään! -revyy on Misan ensimmäinen revyy-ohjaus ja unelmien täyttymys. 

-Revyyn ohjaaminen on ollut salainen haaveeni, kun olen komediaan kallellaan. 

Misan isoisä Alvar Kosunen oli Helsingissä 1930-50 -luvulla Dallapén kapellimestarina ja trumpetistina ja työskenteli myös Punaisen myllyn revyiden kapellimestarina. 

-Voi kuinka sydäntäni lämmittää se ajatus, että isoisäni henki istuu iloisena olkapäälläni ja seuraa, kun lapsenlapsi ohjaa revyytä. Olen aina rakastanut ajatusta jatkumosta, siinä liittyy osaksi jotakin isompaa ketjua ja se rauhoittaa mieltä, hän herkistyy. 

Komediateatterin syysrevyiden valmistelut alkavat vuosittain jo aikaisin keväällä. Kaikki lähtee liikkeelle työryhmän kokoamisesta. Suunnittelutyö aloitetaan yleensä palaverilla lavastajan kanssa. 

-Revyy on sillä tavalla poikkeuksellinen prosessi, että teksti valmistuu pikkuhiljaa kevään ja kesän aikana ja ihan lopulta vasta syksyllä ennen ensi-iltaa, jotta ajankohtaiset poliittiset havainnot saataisiin mukaan tuoreeltaan. Lavastajan kanssa työskentely iso osa kokonaisuutta, kun tässä tehdään abstraktista alusta monikäyttölavasteet, joiden pitää taipua kaikkiin erilaisiin kohtauksiin. Silloin tullaan tietysti siihen, että lavastus mahdollistaisi mahdollisimman laajat näyttämökuvat ja näyttävät joukkokohtaukset. Tätä seuraa valtava määrä suunnittelupalavereja ja pikkuhiljaa kun sketsejä alkaa tulla, kokonaisuuden rakentamista yhdessä pääkäsikirjoittajan kanssa. Kapellimestari ja koreografi tulevat mukaan ja aletaan suunnitella isompia musiikkinumeroita. Yksi suola revyyssä minulle ohjaajana on ns. välikkeet, jotka tulevat siis sketsi- ja musiikkinumeroiden väleihin. Ohjaajan työ on paljon teknistä asioiden ja rytmin kanssa operointia. Mutta sitten tällaisten pienten yksityiskohtien kautta voi saada sen oman erityisen kädenjäljen näkyviin. Olenkin sanonut, että revyy on detaljien taidetta. Koko komedian toimivuus on kuitenkin valtavan haastava asia. Lähtökohtana on pidettävä sitä, että jos se naurattaa minua niin on mahdollisuus, että se naurattaa jotakin toistakin.  

Revyyn harjoituskausi on tiivis ja työntäyteinen. 

-Tässä on niin napakka tempo, että täytyy todella tietää mitä kohti ollaan menossa. Sehän on ihanaa se harjoitusvaihe, kun esitys syttyy eloon. Kun vertaa suunnitteluun, jossa tuijottelee post it -lappuja seinillä ja miettii, että voisiko tämä mennä näin. Iso osa työtä on luottamusta muihin ammattilaisiin ja inspiroituminen heidän ideoistaan. Vaikka esityksen perässä on minun allekirjoitukseni, Näillä mennään -revyy on todella monen ammattilaisen yhteistyöstä syntynyt. 

Misa valmistautuu harjoituskauteen värikoodatun plarin kanssa. 

– Siellä saattaa olla jotakin tiettyjä liimailtuja asioita ja muovitaskuja, jossa on refekuvia. Olen muutenkin paperi-ihminen. Mulla on kotona aina post it -lapuilla kaikki proggikset seinillä, koska mulla on näkömuisti, niin opettelen sen jutun niillä värikoodeilla. Sitten mulla on usein joku proggikseen liittyvä uusi asia, kerran oon tilannut keltaiset villasukat ja ohjasin koko proggiksen ne villasukat jalassa. Sitten tämmönen uskomus on myös, että jos kiristän huivin päähäni tosi tiukkaan, niin ajattelen paremmin. Eli usein kietaisen huivin turbaanille päähän ja alan ohjata, hän nauraa. 

Misa kertoo, että häntä naurattaa hänen oma elämänsä jatkuvasti. 

-Katson maailmaa sellaisen linssin läpi, että elämä kaikkineen on sellaista absurdia tilannekomiikkaa täynnä. Olen kasvanut elokuvien parissa ja ensimmäiset näkemäni leffat ovat olleet Chaplinin. Chaplinin joku henki on jättänyt ikuisen jäljen, niissä elokuvissa ollaan jonkun komedian täydellisen rytmin kanssa tekemisissä. Ja jos ajattelee vaikka jotakin Chaplinin Diktaattoria, että miten yhteiskunnallisesti ja poliittisesti valtava elokuva se on samaan aikaan, kun se on superhieno komedia. Sieltä on jokin perusta jäänyt sieluun ja sydämeen. Toisaalta olen kasvanut 1980-luvun Velipuolikuun, Tabun ja vastaavien huumoriohjelmien kanssa, niin sieltä varmaan ne isoimmat vaikutteet on, että kyllä se absurdi komedia naurattaa. Kysymykseen voiko mistä vaan tehdä komediaa vastaan, että itselleni ”punch up” on keskeinen ohjenuora, eli se että valtaa pitävistä voi tehdä huumoria, täältä hovinarrin roolista käsin. Se on ihan hyvä rooli. Sellainen älykäs poliittinen satiiri on suurinta herkkua. Ja toki itselleen pitää osata nauraa. Parastahan on se, jos katsoja tunnistaa itsensä näyttämöltä. Tai naapurin. Se on ehkä vielä hauskempaa. 

Ohjaajana Misa kertoo olevansa rytmisesti etukenossa. 

– Ohjaaminen on vähän kuin olisi palapeli. Laatikon kannessa on palapelin kuva, sitten heitän ne palapelin palat ilmaan ja ne leviää joka paikkaan. Kannen perusteella tiedän mihin pyrin, mutta tästä alkaa se työ, että missä järjestyksessä laitan ne palat. Tämä on paras vertauskuva siitä, mitä ajattelen esityksen valmistamisesta. Jos on tarve leikata, niin kuin aina on, sekään ei ole mahdotonta, kun me tehdään sitä yhtä kuvaa. Jos joku ei mahdu siihen, niin se vaan otetaan pois. 

Misan mielestä hyvä revyykohtaus on sellainen, jota katsoessa ei tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. 

-Yhtälailla hyvä revyy kohtaus on myös todella upeasti laulettu, livebändin soittama ja koreografin tekemä iso musiikkinumero, joita tässäkin esityksessä nähdään. Vau-efektiä, jossa sydän läpättää, kun musiikki menee sisuksiin! 

-Ja hyvä revyy on sellainen, missä on näitä kaikkia. Sydämen läpätystä, naurua, itkua ja ihmetystä sekä tietenkin ajattelulle aihetta. Sellaiseen pyritään. 

Kerro kaksi harrastustasi tai intohimoasi teatterin ulkopuolelta. 

Olen fanaattinen tv-sarjojen ja elokuvien katselija, listaan kaikki kirjat, teatteriesitykset, tv sarjat ja elokuvat, jotka katson. Vietän käsittämättömän määrän aikaa näiden parissa. Uusin harrastukseni, jonka aktiivisena liikunnan vihaaja olen aloittanut, on vesijumppa. Kolme kertaa viikossa joko yksin tai vesijumppakerholaisteni kanssa käyn altaassa huiskimassa ja kuvittelen olevani nuori ja notkea. Sit kun sieltä altaasta nousee on aina hetkellinen henkinen katastrofi, mutta siitä se sitten taas lähtee elämä eteenpäin, hän nauraa. 

Näillä mennään! -revyy Suomen Komediateatterin Peacock-näyttämöllä 23.10-20.12.2024 
Lue lisää ja nappaa liput:
https://suomenkomediateatteri.fi/esitykset/nailla-mennaan kohtuuttoman-hauska-syysrevyy/