KOHTI TÄYDELLISIÄ AUKKAREITA -Suomen Komediateatterin avoin esiintyjähaku vuoden 2026 ja 2027 syysrevyisiin

Teksti: Misa Palander

Kun Suomen Komediateatterin taiteellinen johtaja Kiti Kokkonen pyysi minua ohjaamaan
teatterin syysrevyyt vuosille 2026 ja 2027 päätimme, että järjestäisimme avoimet koe-
esiintymiset alan ammattilaisille; näyttelijöille ja tanssijoille. Koe-esiintymisen raadissa
olivat Kitin ja minun lisäksi koreografi Matti Puro ja kapellimestari Antti Lehtinen. Lisäksi
mukana järjestämässä olivat tuotantopäällikkö Pauliina Virta, kumppanuuspäällikkö
Maikku Lähteenmäki, äänisuunnittelija Tapio Pennanen ja näyttämöpäällikkö Janne
Leinonen.

Suunnittelukokouksessa totesimme, että on tärkeää lähteä kehittämään aukkaritilanteesta
mahdollisimman positiivinen kokemus, jotta myös hakija pääsisi näyttämään osaamistaan
mahdollisimman laaja-alaisesti. Oleellinen kysymys on: Miksi hakijalta pitäisi vaatia
kohtuutonta paineensietokykyä, jos on hakemassa teatteriin töihin, jossa koko työn ydin on
intensiivinen harjoitteleminen mahdollisimman paineettomasti?

Laadimme suhteellisen laajat ennakkotehtävät, joista näimme hyvin hakijan osaamista.
Tämä mahdollisti myös sen, että saatoimme kutsua paikan päälle vähemmän hakijoita.
Näin ollen jokaiselle hakijalle tuli myös enemmän aikaa olla raadin edessä. Hakemuksia
saapui määräaikaan mennessä 303 kappaletta, joista tanssijoita oli 51. Hakemukset,
joissa ennalta ilmoitetut kriteerit eivät täyttyneet jätettiin arvioimatta. Näitä syitä olivat: 1.
Hakuvideon sisältö ei vastaa tehtävänantoa, 2. Hakija ei ole ammattilainen 3. Hakemus
saapuu hakuajan päättymisen jälkeen. Koe-esiintymiseen kutsuttiin lopulta 68 hakijaa,
joista tanssijoita oli 19.

Koe-esiintymiset järjestettiin Suomen Komediateatterin Peacock-näyttämöllä 5-6.9.2025.
Tarkoituksenamme oli rakentaa tilaisuus, jossa hakija voisi kokea onnistumisen tunteita,
saada nähdyksi tulemisen kokemuksen sekä arvostavan ja hakijasta vilpittömästi
kiinnostuneen raadin. Tärkeää oli myös, että hakija otetaan lämpimästi vastaan, hänellä on
kaikki informaatio päivän kulusta ja odottelua mahdollisimman vähän. Päädyimme
pitämään koe-esiintymiset 6-8 hengen ryhmissä siten, että jokainen ryhmä oli raadin
kanssa yhden tunnin. Jokaisen ryhmän jälkeen raati kokoontui pikaiseen purkuun
keskustelemaan kunkin ryhmän hakijoista. Varsinaiseen valintakokoukseen revyyn 2026
tiimoilta kokoonnuttiin aukkariviikonlopun jälkeisenä maanantaina. Vuoden -27 revyyn
valinnat tehtiin helmikuussa 2026.

Revyyn lopullinen roolitus tehdään aina yhdessä taiteellisen johtajan kanssa ja valinnan
pitää olla yhteinen. Lopullisen päätöksen tekee kuitenkin aina taiteellinen johtaja. Kun
valinnat oli tehty, minulle lankesi koe-esiintymisprosessiin liittyvä kaikkein mukavin työ, eli
hakijalle soittaminen ja työhön kutsuminen.

Saimme raadin kanssa katsoa yli 600 minuuttia suomalaista osaamista videoklippien
muodossa. Aukkareissa katsoimme 14 tuntia hakijoita näyttämöllä. Ajattelen, että
suomalaisen taidekentän pitäisi arvostaa komediaosaamista enemmän. Arvostuksen
myötä sitä myös opetettaisiin enemmän. Ennen kaikkea, työkaverin kunnioituksen ja
ammattitaidon arvostamisen tulee olla kaiken yhteistyön pohjana ja sen tulee alkaa jo
työnhakutilanteessa.

Luit juuri tiivistelmän ohjaaja Misa Palanderin artikkelista KOHTI TÄYDELLISIÄ AUKKAREITA
-Suomen Komediateatterin avoin esiintyjähaku vuoden 2026 ja 2027 syysrevyisiin.

Koko artikkeli on luettavissa alta.

KOHTI TÄYDELLISIÄ AUKKAREITA -Suomen Komediateatterin avoin esiintyjähaku vuoden 2026 ja 2027 syysrevyisiin

Teksti: Misa Palander

ALUKSI

Kun Suomen Komediateatterin taiteellinen johtaja Kiti Kokkonen pyysi minua ohjaamaan
teatterin syysrevyyt vuosille 2026 ja 2027 päätimme, että järjestäisimme avoimet koe-
esiintymiset alan ammattilaisille; näyttelijöille ja tanssijoille. Syitä ”aukkareiden” järjestämiseen oli useita. Vaikka tunnemme alan tekijöitä laaja-alaisesti, tuntui tärkeältä, että mahdollisuus työnhakuun tulisi myös niille, joiden kanssa emme ole aiemmin työskennelleet. Teatteriala on pitkään kärsinyt laajasta työttömyydestä ja freelancereiden (joihin itsekin kuulun) työllistyminen on hankalaa. Koe-esiintymiset ovat alkaneet Suomessa yleistyä ja tuntui luontevalta avata tällainen mahdollisuus myös syysrevyiden osalta.

Koe-esiintymisen raadissa olivat Kitin ja minun lisäksi koreografi Matti Puro ja kapellimestari Antti Lehtinen. Lisäksi mukana järjestämässä olivat tuotantopäällikkö Pauliina Virta, kumppanuuspäällikkö Maikku Lähteenmäki, äänisuunnittelija Tapio Pennanen ja näyttämöpäällikkö Janne Leinonen.

Ennen varsinaista suunnittelukokousta haastattelimme kollegoja ja kysyimme heidän kokemuksiaan aukkareista ja pyysimme pohtimaan millä tavoin kokemuksesta saisi mahdollisimman positiivisen. Vastaukset aiemmista aukkarikokemuksista olivat aika karuja. Moni koki, ettei ole tullut aukkaritilanteessa nähdyksi, nimen tilalla saattoi olla numero ja tehtävät tehtiin kiireellä ja isossa joukossa, sen kummemmin sisältöä avaamatta. Aukkaripäivät saattoivat kestää pitkään ja ns. call back, eli jatkoon pääsy vei hakijalta vielä lisää aikaa. Kyse on alan ammattilaisista, jotka lähtökohtaisesti ovat koulutettuja esiintyjiä. Miksi kokemus oli niin monelle ollut negatiivinen? Totesimme, että on hyvä lähteä kehittämään aukkaritilanteesta mahdollisimman positiivista kokemusta, jotta myös hakija pääsisi näyttämään osaamistaan mahdollisimman laaja-alaisesti.

Olen ollut 2010-luvun Lahden kansanopiston teatterikoulutuksen vastuuopettaja ja järjestänyt siellä valintakokeita usean vuoden ajan. Vuosien varrella kehitimme konseptia ja lopulta päädyimme valintakoetilanteen muokkaamisen ”oppituntien” muotoon. Ensin tanssia, sitten näyttelijäntyötä ja lopuksi laulua. Oleellinen kysymys on: Miksi hakijalta pitäisi vaatia kohtuutonta paineensietokykyä tai hetkellistä onnistumista kilpailutilanteessa, jos on hakemassa teatteriin töihin, jossa koko työn ydin on intensiivinen harjoitteleminen mahdollisimman paineettomasti?

Ohjaajana tietenkin olen automaattisesti valta-asemassa työnjohtajana, mutta ajattelen, että tasavertainen työskentely ja turvallinen työympäristö on kaiken luovuuden ydin. Millä tavalla voisimme laskea painetta koe-esiintymisestä ja samalla nähdä hakijoiden tapaa työskennellä ja heidän näyttelijän/tanssijan laatuaan mahdollisimman paljon?

SUUNNITTELUPALAVERIEN KAUTTA KOHTI KOE-ESIINTYMISTÄ

Tutustuimme koe-esiintymisistä tehtyihin tutkimuksiin ja nostimme sieltä tärkeitä pointteja suunnittelupalavereihin. Kokoonnuimme raadin kanssa suunnittelemaan sekäennakkotehtäviä, että varsinaisia aukkareita. Koska revyyn keskiössä on komediallisen hahmon tekeminen, päädyimme pyytämään hakijoilta kahden minuutin pituisen videon, jossa he esittävät vapaavalintaisen komediallisen hahmon sekä laulunäytteen. Tanssijoilta pyysimme tanssi- ja laulunäytteen. Ajattelimme, että vaikka ennakkotehtävä oli suhteellisen suuritöinen, näkisimme varmasti hakijoista näin etukäteen enemmän kuin pelkän ansioluettelon perusteella olisimme nähneet. Tämä mahdollisti myös sen, että saatoimme kutsua paikan päälle vähemmän hakijoita. Näin ollen jokaiselle hakijalle tuli myös enemmän aikaa olla raadin edessä.

Hakemuksia saapui määräaikaan mennessä 303 kappaletta, joista tanssijoita oli 51. Suurin osa hakijoista oli ammattilaisia, mutta joukossa oli myös alan harrastajia sekä muutamia ns. pystymetsäläisiä. Hakemukset, joissa ennalta ilmoitetut kriteerit eivät täyttyneet jätettiin arvioimatta. Näitä syitä olivat: 1. Hakuvideon sisältö ei vastaa tehtävänantoa, 2. Hakija ei ole ammattilainen 3. Hakemus saapuu hakuajan päättymisen jälkeen.

Arvionti tapahtui siten, että jokainen raadin jäsen katsoi videonäytteet yksin ja kirjoitti huomionsa. Omassa arvioinnissani painotin komediallisten hahmojen hauskuutta ja kekseliäisyyttä. Laulutehtävässä osa hakijoista oli laulanut ”hahmossa” ja osa ”omana itsenään”. Tehtävänannon ymmärtäminen oli mahdollista molemmilla tavoilla, eikä se vaikuttanut arviointiin. On kuitenkin todettava, että hahmossa laulaneilla ei välttämättä ollut paras mahdollinen tilaisuus esittää lauluosaamistaan. Jotkut hakijat esittivät katkelman valmiista draamasta tai komediasta. Arvostin kuitenkin eniten juuri koe-esiintymistä varten rakennettua hahmoa. Videohakemuksista myös näki, että osa hakijoista ei ollut tietoinen revyystä genrenä, eli kaikki hakijat eivät tienneet minkä tyyppiseen esitykseen olivat hakemassa. Draamallinen hahmo ei palvele revyy-esiintyjäksi hakevaa, vaikka se olisi kuinka taitavasti tehty. Hakuilmoituksessa painotimme komediallista rytmitajua ja jos hahmo ei ollut komediallinen, oli suoritusta vaikea arvioida.

Valintapalaverissa jokainen raadin jäsen esitti omat valintansa koe-esiintymiseen kutsuttavista hakijoista. Hakijan tuli olla vähintään kolmen raatilaisen ehdottama, että tuli valituksi kutsuttavien joukkoon. Mikäli pistemäärä oli tasan, ohjaajan ja taiteellisen johtajan pisteytystä painotettiin näyttelijäksi hakeneiden kohdalla. Tanssijaksi hakijoiden kohdalla painotus oli luonnollisesti koreografi Matti Puron ja taiteellinen johtaja Kiti Kokkosen.

Koe-esiintymiseen kutsuttiin lopulta 68 hakijaa, joista tanssijoita oli 19. Hakijoille lähetettiin kutsukirje ja karsiutuneille ilmoitettiin asiasta. Ongelmia tuotti joidenkin sähköpostien siirtyminen roskapostikansioon, jolloin tieto pääsystä/karsiutumisesta ei tavoittanut kaikkia ennalta annetun aikataulun mukaisesti.

Yleisesti on todettava, että hakijoiden korkean tason takia kutsumatta jäi paljon kovatasoisia ammattilaisia. Koe-esiintymiseen laadimme raadin kanssa uudet ennakkotehtävät. Matti Puro teki ennalta opeteltavan koreografian videolle, kapellimestari Antti Lehtinen valitsi kappaleen, joka pyydettiin opettelemaan ja minä lyhensin sketsistä dialogin, jonka molempien hahmojen repliikit pyydettiin opettelemaan. Nämä lähetettiin kutsutuille samaisessa sähköpostissa. Heille jäi noin kaksi viikkoa aikaa harjoitella ennen koe-esiintymispäivää. Hakijoiden 6-8 hengen ryhmät mietittiin huolellisesti. Tanssijat olivat omissa ryhmissään ja näyttelijöiden ryhmät rakennettiin ajatuksella. Kaiken takana oli ajatus, että ryhmässä olisi mahdollisimman miellyttävää ja lempeää työskennellä ja turhaa kilpailuasetelmaa pyrittiin välttämään.

KAKSIPÄIVÄISET AUKKARIT – TUNTI JOKAISELLE HAKIJALLE

Koe-esiintymiset järjestettiin Suomen Komediateatterin Peacock-näyttämöllä 5-6.9.2025. Tarkoituksenamme oli rakentaa tilaisuus, jossa hakija voisi kokea onnistumisen tunteita, saada nähdyksi tulemisen kokemuksen sekä arvostavan ja hakijasta vilpittömästi kiinnostuneen raadin. Tärkeää oli myös, että hakija otetaan lämpimästi vastaan, hänellä on kaikki informaatio päivän kulusta ja odottelua mahdollisimman vähän.

Päädyimme pitämään koe-esiintymiset 6-8 hengen ryhmissä siten, että jokainen ryhmä oli raadin kanssa yhden tunnin. Hakijat otti lämpiössä vastaan aukkarikonkari Maikku Lähteenmäki ja hän piti hakijoista hyvää huolta ja loi tsemppihenkeä.

Hakijoiden saapuessa saliin kerroimme heille mitä tulemme yhteisen tunnin aikana tekemään ja sanoitimme ääneen, että koe-esiintymistilanne ei koskaan vastaa todellista työskentelytilannetta. Kannustimme hakijoita ajattelemaan, että tilaisuus olisi kuten minkä tahansa esityksen ensimmäiset harjoitukset. Ensin vähän tanssitaan, sitten näytellään ja lopuksi lauletaan.

Tehtävien jälkeen kävimme vielä lyhyen palautekeskustelun, jossa hakijalla oli mahdollisuus reflektoida tapahtunutta. Tilanteessa saatu palaute ei toki välttämättä ole täysin rehellistä, koska kaikki ovat työnhakutilanteessa, mutta lämpiössä oli myös mahdollista jättää nimetöntä palautetta. Ilmapiiri säilyi keveänä ja turvallisena läpi koe- esiintymispäivien. Jokaisen ryhmän jälkeen raati kokoontui pikaiseen purkuu keskustelemaan kunkin ryhmän hakijoista. Varsinaiseen valintakokoukseen revyyn 2026 tiimoilta kokoonnuttiin aukkariviikonlopun jälkeisenä maanantaina.

MITÄ RAATI KATSOI JA MIKSI?

Koreografi ja kapellimestari katsoivat koe-esiintymisissä luonnollisesti oman osa-alueen osaamista. Ohjaajalle jää tilanteessa kontaktin luomisen ja dialogin virittämisen tärkeä tehtävä. Ohjaajana etsin sellaisia esiintyjiä, joiden kanssa kommunikaatio on sillä tavalla vaivatonta, että pystymme ymmärtämään toisiamme. Se ei ole koskaan automaattista, eikä sitä voi vedenpitävästi aukkareissakaan todentaa. Pyrkimykseni oli olla mahdollisimman selkeä ohjatessani ja katsoa saako esiintyjä kiinni siitä mitä pyydän. Saammeko siis kiinni toistemme ajattelusta? Revyyn harjoitusaika on kuusi viikkoa. Siinä ajassa ei ehdi etsiä oikeaa taajuutta. On ymmärrettävää, että jännitys vie joskus kokeneeltakin ammattilaiselta rentouden koe-esiintymistilanteessa ja silloin jää väistämättä syntymättä työskentelyä vastaava tilanne. Siihen kuitenkin pyrittiin. Raadin pyrkimyksenä oli myös aukkareiden sisällön kautta näyttää minkälaisesta genrestä revyyssä on kysymys ja hieman raottaa minkälaisia tekijöitä olemme.

VALINNAN VAIKEUS JA VALINNAN ILO

Koska emme valitse yksilöä vaan yksilön osaksi ryhmää, valintaan saattaa joskus vaikuttaa ns. toissijaiset syyt. Tällä tarkoitan, että ensemblestä pyritään rakentamaan mahdollisimman moninainen. Av-alalla näyttelijät ovat tottuneet koekuvauksiin, mutta aukkarit teatterissa ovat suurimmaksi osaksi vain musikaaleihin. Lisäksi se, että ei tule valituksi revyyseen, voi olla vaikea ymmärtää, kun kyseessä ei ole mikään täsmällinen rooli, johon haetaan. Pyrin avaamaan seuraavassa valintaan johtavia syitä.

Revyyssä ensemble rakennetaan näin:
2-3 tanssijaa sekä Kiti Kokkosen lisäksi 2-4 keski-ikäistä näyttelijää ja 2–4 nuorta
näyttelijää. Revyyssä sukupuolella ei ole merkitystä suhteessa taiteellisiin ratkaisuihin.
Ajattelen kuitenkin ohjaajana, että mahdollisimman laaja diversiteetti antaa myös luvan
sellaisten aiheiden käsittelyn revyyssä, jotka eivät muuten olisi mahdollisia. Lisäksi
8-10:sta esiintyjästä ainakin kahdeksan on osattava laulaa hyvin. Kaikkien on osattava
tanssia ainakin niin, että harjoitusajan puitteissa koreografiat on mahdollista ottaa haltuun.
Ennen kaikkea, näyttelijöiden on oltava komediallisen rytmityksen mestareita. Ilman sitä ei
ole hauskaa. Ilman hauskaa, ei ole revyytä. Hauskuus toki on subjektiivinen kokemus,
mutta ohjaajan näkökulmasta ei voi kuin uskoa siihen, että mikäli se naurattaa minua, on
suuri mahdollisuus, että se naurattaa myös jotakuta toista. Yleisenä huomiona vielä todettakoon, että keski-ikäisiä tai sitä vanhempia miesnäyttelijöitä ei syystä tai toisesta hakenut (ainakaan tähän) revyyseen töihin kuin muutama. Keski-ikäisiä tai sitä vanhempia naisnäyttelijöitä sen sijaan haki useita. Jätän lukijan itsensä pohdittavaksi mistä se voisi johtua vai oliko kyse sattumasta.

Lopulliset valinnat tehdään aina yhdessä taiteellisen johtajan kanssa ja valinnan pitää olla yhteinen. Lopullisen päätöksen tekee kuitenkin aina taiteellinen johtaja. Jotkut hakijat pyysivät jälkikäteen palautetta hakutilanteesta. Resursseja palautteen keräämiseen kaikilta raadin jäseniltä ei kuitenkaan ollut, joten emme antaneet palautetta kenellekään. Laadimme raadin kanssa ensin revyyn 2026 ensemblesta ehdotuksen ja sen pohjalta hakijoihin oltiin yhteydessä. Revyyn 2027 kohdalla meillä oli enemmän aikaa ja valintapäätökset tehtiin helmikuussa 2026. Kun valinnat oli tehty, minulle lankesi koe-esiintymisprosessiin liittyvä kaikkein mukavin työ, eli hakijalle soittaminen ja työhön kutsuminen.

LOPUKSI

Alamme työllisyystilanne freelancereiden osalta on tällä hetkellä erittäin huono. Alan vaihtajia on paljon. Vaikka avoin esiintymistilaisuus on aina mahdollisuus, ajattelen, että meidän ei pitäisi kilpailla keskenämme mistään. Alalla on myös paljon tabuja, joiden ääneen sanominen sisältää pelon, että mahdollinen työ jää saamatta. Saako tuo tuosta vierestä tämän työn? Miksi hän sen saa? Tunteeko se ohjaajan ja sen takia se palkataan? Onko mitään objektiivista valintaa olemassakaan?

Saimme raadin kanssa katsoa yli 600 minuuttia suomalaista osaamista videoklippien muodossa. Aukkareissa katsoimme 14 tuntia hakijoita näyttämöllä. Se oli hyvin valaiseva kokemus. Se oli sekä taitoa ja heittäytymistä, mutta huomasimme myös kuinka erityinen genre komedia on. Ajattelen, että suomalaisen taidekentän pitäisi arvostaa komediaosaamista enemmän. Arvostuksen myötä sitä myös opetettaisiin enemmän. En myöskään purematta niele vanhaa väitettä, että komedian rytmi joko on tai ei ole. Kyllä sen voi myös oivaltaa. Mutta komediallinen osaaminen vaatii kyllä aina ymmärryksen itselleen nauramisesta. Se on joillekin luontevampaa kuin toisille.

Monen hakijan kohdalla ajattelin, että voi kun pääsisimme joskus tekemään töitä yhdessä. ”Vakavasti huumoriin suhtautuva teatteri”- sanoo taiteellinen johtaja Kiti Kokkonen omasta teatteristaan. Se on erinomaisesti muotoiltu ja se ajatus edellä tätä työtä teemme. Vaikka pääasiallinen tavoitteemme revyyn tekijöinä on tuoda naurua ja iloa katsojalle, sitä tehdään kuitenkin todella kunnianhimoisesti ja kaikki resurssit käyttäen. Eikä tämä pelkkää viihdettä ole. Tämä on myös ajassa kiinni olemista, tarkkojen havaintojen tekoa,nykyhetken valtaapitävien tarkkailua ja epäkohtiin puuttumista, sekä nauramista itselle. Huumorintajuttomuus, sitä kun ei saa korjattua mitenkään.

Lopuksi kiitän vielä sydämestäni kaikkia esiintyjähakuun osallistuneita. Olen aina ajatellut, että tunnen kentän tekijät todella hyvin. Nyt ajattelen, että tunnen vielä paremmin. Kiitos ammattitaidostanne ja siitä, että käytitte aikaanne osallistumiseen. Varmasti jäi vielä paljon parannettavaa, jotta aukkariprosessista saisi täydellisen kokemuksen sekä järjestävälle taholle, että erityisesti hakijoille. Koen kuitenkin, että onnistuimme hyvin asettamassamme tavoitteessa järjestää mahdollisimman hakijaa kunnioittavat koe-esiintymiset. Työkaverin kunnioituksen ja ammattitaidon arvostamisen tulee olla kaiken yhteistyön pohjana ja sen tulee alkaa jo työnhakutilanteessa.