Revyyn koreografia on vahvuuksista syntyvä palapeli

Tanssinopettaja Marko Keränen on työskennellyt koreografina yli 20 vuoden ajan.
-Opiskeluaikana Oulun konservatoriossa meillä oli koreologia yhtenä oppiaineena. Olen jo kouluaikana tehnyt sen saralla jotakin mistä minulle on maksettu, hän naurahtaa.

Lokakuussa ensi-iltansa saava Huvituttaako-revyy on Keräsen neljäs teos Suomen Komediateatterissa.

-Kitin kaudella tämä on kolmas, mutta minulla oli ilo, kunnia ja etuoikeus tehdä yksi revyy myös Ere Kokkosen kanssa. Se oli heti ensimmäisen Tanssii tähtien kanssa – kauteni jälkeen ja ensemblesta löytyi myös silloinen parini Kristiina Elstelä. Luulen, että Krisse ja Titta Jokinen olivat vinkanneet Erelle minusta ja sitten hän yhtenä päivänä soitti. Olin jo siitä pelkästä puhelusta tosi otettu. Pääsin esityksessä myös näyttämölle, ajattelen jälkikäteen, että se oli sellainen tietynlainen teatterikoreografioiden tekemisen korkeakoulu. Eren kanssa oli julmetun hauskaa, mutta myös ammatillisesti antoisaa. Harjoituksiin oli kiva mennä, koska Ere ohjatessaan opetti samalla tiettyjä lainalaisuuksia ja perinteitä esimerkiksi siihen liittyen, mille asioille on hyvä nauraa ja mille ei. Ere oli minusta woke jo ennen kuin niistä asioista yleisesti alettiin puhumaan. Hän ei halunnut tehdä huumoria vähemmistöistä ja hänellä oli sellainen ajatus, että ei lähdetä lyttäämään ihmistä, joka on jo valmiiksi sellaisessa tilanteessa, että joutuu puolustamaan olemassaoloaan. Että ei lyödä lyötyä, Marko muistelee.

Marko on osa Huvituttaako-revyyn taiteellista ydinryhmää, johon kuuluvat myös taiteellinen johtaja Kiti Kokkonen, ohjaaja Anna Dahlman, pääkäsikirjoittaja Niina Lahtinen ja kapellimestari Katja Lappi.

-Tälle työryhmälle on tyypillistä, että me ideoimme jo alusta alkaen paljon yhdessä. Koreografian näkökulmasta se voi tarkoittaa, että menen Niinan ja Katjan pakeille ja kerron, että mulla olisi toive hevinumerosta tai sitten minulle tulee Katjalta biisi ja mietin minkälainen koreografia siihen onnistuisi. Kun tehdään revyyesitystä, täytyy huomioida, että suurin osa esiintyjistä eivät ole ammattitanssijoita ja heidän pitää laulaa samaan aikaan. Se asettaa omat lainalaisuutensa. Marko aloittaa työn tutustumalla esiintyjiin.

-Se on tärkeää, että tiedän minkä avulla saan heistä parhaan mahdollisen irti ja mikä heidän tekemänään näyttää hyvältä. Näissä meidän revyissä on ollut mukana poikkeuksellisen liikunnallisia ihmisiä kautta linjan, he oppivat tanssimaan ja heittäytyvät myöskin koreografiaan. Lopulliseksi koreografia muodostuu kuitenkin harjoitusaikana.

-Prosessi lähtee siitä, että jaottelen musiikin kahdeksaan eli tikutan kaseihin sen biisin. Sitten minulla on lavastuksesta jonkunlainen käsitys, mietin, että miten käytän sitä. Teen kartan itselleni, jossa näkyy mitä missäkin tapahtuu. Sitten menen kartan kanssa teatterille ja alan leikkimään niillä palasilla, että jos nämä tekisivät noin, mutta ahaa nuo kaksi ovatkin tuolla asemoituna niin, että he voisivat tehdä vaikka noston tai hienon tempun, kun he eivät just siinä kohtaa laula. Se on rakentamista siinä vaiheessa kun näyttämöharjoitukset alkavat. Esiintyjien vahvuuksista rakentuu sitten viime kädessä se lopullinen palapeli, koreografinen kokonaisuus.

Mitä koreografi tekee ensi-illan jälkeen?
-Käyn näytäntökaudella pari kertaa tarkistamassa esityksen. Yleensä siellä on kuitenkin tanssijat mukana, joten he ovat vähän minun silmät ja korvat ja saattavat sitten vinkata, että nyt on lähtenyt laukalle tai, että tarkistapa tuo kohta. Joskus yksittäiset esiintyjät ovat yhteydessä ja kysyvät jotakin tiettyä asiaa. Muita koreografille tyypillisiä näytäntökauden töitä ovat tilanteet, joissa joku eturivissä oleva onkin sairaana. Fiksumpi katsoja ehkä huomaa, että isoissa tanssikohtauksissa yleensä tanssijat ja esiintyjäkaartin varmimmat tanssijat ovat framilla, jotta muut voivat heiltä vähän vilkuilla millä jalalla lähtee. Sitten jos joku tällainen tanssillisesti vahva onkin kohtauksesta poissa, tarkastetaan paikat ja mietitään ratkaisu siihen. Onneksi tällaisia juttuja sattuu kuitenkin aika harvoin. Revyyssä liikutaan komediallisen viitekehyksen sisällä, mutta miten tätä henkeä tanssilla parhaiten ilmennetään?

-Tanssiminen on ajoitusta, se on yllätyksellistä liikettä. Keho pystyy minusta kertomaan jopa enemmän kuin sanat. Liikkeen, rytmin ja dramaturgian yhdistelmällä voi tuottaa vähintään puhetta vastaavan lopputuloksen. Koreografina ohjaan tanssinumeroissa myös näyttelijöiden ilmeitä yhdessä ohjaajan kanssa. Annan kanssa meillä on sellainen työskentelytapa, että katsotaan numerot yhdessä läpi ja käydään keskustelu ja sitten annan sitten palautteen esiintyjille. Tässä meidän työyhteisössä näyttelijät myös tarjoavat paljon. Musiikkinumerot ja siirtymät ovat kuitenkin koreografin vastuulla. Yli 20-vuotisen koreografitaipaleen varrelta mukaan on tarttunut myös unelmia.

-Minulla on muutama koreografinen haave. Haluaisin tehdä Dirty Dancingin tai Mambo Kingsin jollekin isolle näyttämölle. Sellaisia juttuja, joissa on lattaripohjainen poljento läpi koko esityksen, hän päättää.

HUVITUTTAAKO Revyy – on aika nauraa yhdessä
Ensi-ilta Peacock-näyttämöllä 20.10.2022.
Lue lisää esityksestä ja hommaa liput:
https://suomenkomediateatteri.fi/esitykset/huvituttaako/