Olka Horila: ”Revyy-esityksen koostaminen on käytännössä matematiikkaa”

Olka Horilan ensimmäinen ammattiteatteriohjaus oli vuonna 2002 kantaesityksensä saanut Puheohjelma, jonka hän myös käsikirjoitti itse.
– Oulun kaupunginteatteri meni remonttiin ja se tyhjennettiin. Ennen sitä kaikkiin tiloihin laitettiin esityksiä ja tuolloin teatterinjohtajana toiminut Anu Saari kysyi näyttelijöiltä, olisiko mennä omia haaveita, joita haluaisimme toteuttaa. Sain pienen näyttämön käyttööni ja rakensin sinne Puheohjelma-esityksen, jonka ennakkoasetelma oli se, että ihmiset ovat tulleet katsomaan Olka Horilan keskusteluohjelmaa, mutta se muuttui kesken esityksen fiktioksi, Olka muistelee.

Työskennellessäni näyttelijänä, halusin itse kirjoittaa ja näin vaikuttaa siihen, mistä puhun. Ensin ajattelin, että en ole riittävän hyvä kirjoittamaan, että minun on pakko ohjata ne tekstit itse, jotta ihmiset ymmärtävät mitä tarkoitan. Jälkeenpäin olen pohtinut, kun olen pienestä kaupungista eli Raumalta kotoisin niin voi olla, etten oikeastaan edes halunnut näyttelijäksi vaan nimenomaan ohjaajaksi, mutta en tiennyt sellaisen ammatin olemassaolosta. Olen jo lapsena järjestänyt Vanhan Rauman lasten kesken pieniä näytelmiä kahvilan pihalle ja tehnyt nimenomaan sitä ohjaajan hommaa, hän kertaa.

Olka vertaa peruskoulun opettajan työtä ja ohjaajaan ammattia keskenään.
-Pitää olla vähän hyvä kaikessa. Tietää monesta asiasta vähän, mutta missään ei tarvitse olla kaikkein paras, koska ohjaajan ympäröi huippuammattilaiset. Pitää osata toimia ryhmässä suunnittelijoiden kanssa ja lopulta kantaa vastuu, koska se tuo turvaa muille. Suhteessa näyttelijään ohjaajan tärkein tehtävä on toimia peilinä. Ohjaajan pitää uskaltaa ohjata näyttelijää, koska näyttelijän oikeus on saada ohjausta ja olla parhaimmillaan.

Lokakuussa ensi-iltansa saava Ilta pilalla -revyy on Olka Horilan kolmas ohjaus Suomen Komediateatterissa. Hän ohjasi Kiti Kokkosen käsikirjoittaman Myydään 3h+k vuonna 2017 sekä Juhlakunnossa-revyyn vuonna 2021. Revyy on koostunut samasta taiteellisesta ydinryhmästä molemmilla kerroilla.

-Se nopeuttaa prosessia, ettei tarvitse tutustua, vaan päästään suoraan työn äärelle. Kommunikaatio on suorempaa, kun olemme jo tuttuja, eikä tarvitse kierrellä eikä kaarrella. Ohjaajan työ on aika yksinäistä, joten se että suunnittelijat ovat tuttuja tekee siitä turvallisempaa. Aina ei voi tehdä pelkkien tuttujen kanssa ja vaikka on hyvä, että ryhmässä on joku uusi, aina pitää olla joku myös tuttu mukana, muuten se on ohjaajalle tosi yksinäinen paikka.

Revyy koostuu hengästyttävästä kimarasta sketsejä, musiikkia ja tanssia, miten toisistaan irrallisista osioista koostetaan katsojille tasapainoinen kokonaisuus?
-Ohjaajan tehtävä on yhdessä käsikirjoittajan kanssa miettiä revyyssä eniten rytmiä, vaihtoja ja taitteita. Siitä se kokonaisuus syntyy, että miten yleisöä viedään, missä järjestyksessä kohtaukset tulevat ja miten yllättävästi ne vaihtuvat. Koostaminen on käytännössä matematiikkaa.Mietin, että ensin on suuri kohtaus ja seuraavaksi pieni kohtaus. Rytmitän mittoja, pituuksia ja aiheita, että saadaan mahdollisimman suuri ja yllättävä vaihtelu aikaan. Revyyssä vauhdilla on iso merkitys. Kohtauksen sisällä voi olla hitaampaakin, mutta vaihdot pitää tapahtua niin, ettei yleisön tarvitse katsoa poismenoja ja sisääntuloja.

Olka valmistautuu uuden esityksen ohjaamiseen varmistamalla, että hän osaa materiaalin, myös lavastajan kanssa työ aloitetaan hyvin varhaisessa vaiheessa.
– Ohjaajan pitää osata materiaali parhaiten ja tietää mitä siellä on. Olen aika hyvä oppimaan asioita ulkoa, joten monesti pystyn muistamaan tekstipätkiä näyttelijöiden avuksi ja nopeana ihmisenä kuiskaan ennen kuiskaajaa. Lavastajan kanssa työskenteleminen on ensisijaisen tärkeää varsinkin revyy-esityksessä, jossa se rytmi on keskeistä. Hänen kanssaan yhdessä pohditaan jo ihan alusta asti, mistä pääsee sisään, millaisia yllättäviä paikkoja voisi olla. Maskeeraus- ja pukusuunnittelija tekevät valtavan työn hahmojen eteen. Se kaikki keskustelu on tosi tärkeää ja yhteinen näkemys siitä.

Olka koostaa esityksestä taulukon, johon jaottelee kohtaukset ja sen ketkä näyttelijät niissä ovat mukana.
-Näin hahmotan, millainen polku kullakin näyttelijällä esityksessä on ja miten sitä voisi helpottaa. Toinen asia, jonka pidän suunnitteluvaiheessa mielessä on, että teatterissa puhuminen on hirveän tylsää. Tämän vuoksi jokaiseen kohtaukseen täytyy löytää jokin tilanne ja toiminta. Jos sitä ei ole kohtaukseen kirjoitettu, niin sitten on minun tehtäväni se keksiä.

Minkälaisia työtehtäviä ja -vaihteita ohjaajan työhön kuuluu teatteriesityksen syntyprosessin aikana?
-Työ lähtee liikkeelle castingistä, joka on yksi tärkeimmistä vaiheista, ketä on mukana ja millaisissa tehtävissä. Jos on hyvä ryhmä, niin puolet on jo tehty. Harjoituskautta edeltää useamman kuukauden työskentely suunnittelijoiden kanssa, jonka aikana kokoonnutaan säännöllisesti ja asioita viedään eteenpäin. Parhaassa tapauksessa siihen kuuluu lavastajan lisäksi puku-,valo-, ääni- ja maskeeraussuunnittelija.

Näyttelijät näyttelevät käsikirjoitukset kädessä. Tulevat näyttämölle, näyttelevät kohtauksen ja poistuvat. Se on hirveää, useat näyttelijät inhoavat sitä, mutta osa rakastaa. Useat näyttelijät ovat vieraita keskenään ja tällä päästään sellaisesta turhasta suorituksesta pois, kun se kokonaisuus on kerran rempaistu. Sen jälkeen työryhmällä on yhteinen kokemus, jota vasten voi peilata, kun aletaan harjoitella. Harjoituksissa mennään sitten kierros kierrokselta kohtauksia uudestaan läpi ja tutkitaan rakennetta, mihin suuntaan se menee ja miten hahmot kehittyvät. Tavallisesti ennen ensi-iltaa kaikki materiaali on päästy harjoittelemaan viidesti. Läpimenovaiheessa ohjaajan on tärkeintä toimia peilinä ja kertoa näyttelijöille miltä se näyttää, koska he ovat siellä sisäpuolella ja se kokemus on hyvin erilainen. Ohjaajan tulee varmistaa se, että päästään siihen lopputulokseen, mihin me yhdessä yritämme. Viimeisellä viikolla, kun yleisöä alkaa tulla ennakoihin, ohjaajan tehtävä on myös antaa teos tekijöille. Minun pitää uskaltaa luopua esityksestä ja näyttelijöiden pitää luopua ohjaajasta. Ensi-ilta ei välttämättä ole hauska juhla ohjaajalle, vaan se voi olla haikeakin.

Esityskauden aikana Olka käy yleensä pari kertaa katsomassa esitystä.
-Katson, että esitys pysyy ruodussa ja kehittyy oikeaan suuntaan. Joskus näyttelijät voivat pyytääkin, että tule katsomaan, jos on vähän epävarmuuksia. Esitykset kehittyvät ensi-illan jälkeen ja pyrin pointtaamaan niitä asioita, jotka ovat kehittyneet hyvään suuntaan ja sitten jos jokin kiepsahtaakin sellaiseen suuntaan, ettei se enää toimi niin sitä yhdessä pohditaan, että miksi näin on. Näyttelijälläkin on siitä yleensä sisäinen tunne, että siellä on joku pois paikaltaan.

Mitkä ovat vahvuuksiasi ohjaajana?
-Saan palautetta rauhallisuudesta ja lempeydestä suhteessa näyttelijöihin, mutta myös siitä, että valmistaudun hyvin ja tiedän mitä kohti ollaan menossa. Lainaan Mikko Roihaa ja sanon, että ryhdyin ohjaajaksi, koska haluan ohjata. Ohjaajan pitää uskaltaa sanoa, että esitystä tehdään juuri niin kuin minun mielestä on parasta, muuten siitä tulee keskinkertaista mössöä. Jollain pitää olla se näkemys ja sen pyrin tuomaan aina esiin. Minua kiinnostaa kaikin tavoin henkilöstöjohtaminen. Erilaiset ihmissuhteet, jotka työryhmään liittyvät ovat työssä parasta ja nimenomaan niiden käyttäminen voitoksi, mutta ne voivat toisinaan olla myös haastavia. Välillä työryhmissä on olla isoja persoonallisuuksia, jotka pitää saada toimimaan yhdessä.

Olka kuvaa, että itsenäistä näyttelijää on helppo ohjata.
-Se on varmasti myös ihmiskuvakysymys, että sellaisten ihmisten kanssa on helppo olla, jotka seisovat omilla jaloillaan. On hyvä, jos näyttelijä osaa viedä asioita eteenpäin ja tarjota myös omia ideoita. Se, että saa olla viemässä sitä näyttelijän ideaa eteenpäin on parasta.

Mitkä ovat ohjaajana suurimmat unelmasi tai tavoitteesi?
-Olen aina halunnut ohjata Peter Panin musikaaliversion ja olen ryhtynyt sanomaan sen ääneen, koska on käynyt niin, että sellaisissa paikoissa, joissa olen ollut se on joko juuri tehty tai se on jo sovittu jonkun toisen tehtäväksi, mutta se on vielä tekemätön konkreettinen haave. Siinä eniten kiinnostavaa on mielestäni Leenan kasvu aikuiseksi.

Kerro kaksi harrastustasi tai intohimoasi teatterin ulkopuolelta.
-Luen maanisesti, minulla on ihan lukuaddiktio. Luen koko ajan ja hyvin juonivetoista kirjallisuutta. Kun löydän jonkun kirjailijan, luen koko tuotannon. Toinen mitä harrastan on salitreeni ja se on hyvä vastapaino tälle kaikelle. Sen tunnin aikana, kun treenaan, en ehdi ajatella mitään muuta ja se on tosi rentouttavaa.

---

Ilta pilalla -revyy Suomen Komediateatterin Peacock-näyttämöllä 25.10-31.12.2023.