Niina Lahtinen: ”Yleisön nauru on onnistumisen merkki”

Huvituttaako-revyyn pääkäsikirjoittaja Niina Lahtinen on onnellisimmillaan, kun hän saa tanssia ja laulaa. Tämän vuoden revyy on kolmas peräkkäinen Suomen Komediateatterin revyy, jossa hänet nähdään myös näyttämöllä. Niina on tottunut vaihtamaan saappaita sisällöntuotannon ja esiintymisen välillä, joten kaksoisrooli sujuu jo jouhevasti.

– Siinä on jotain aika kivaa, että voin näyttelijänä loppuun saakka elävöittää tekstejä, varsinkin jos koen, että joku kohta voisi olla vielä hauskempi. Viime vuoden revyyssä minulla oli pitkiä Sanna Marin -repliikkejä ja tuntuu, että niiden kanssa hain aika kauan sitä optimaalista hauskuuden tasoa. Näissä tilanteissa Krisse Salminen on luottosparrarini. Hänen kanssaan pohditaan usein onko jokin repliikki vielä hauskempi, jos vaihdetaan sanarytmiä tai sanajärjestystä ja millaisella virityksellä se viimeinen lause on mahdollisimman hauska. Sellaista hauskuuden maksimoimista ja matikkaa tämä komedian tekeminen on myöskin, hän kertoo.

Pääkäsikirjoittajana Niina vastaa revyyn käsikirjoituksen kokonaisuudesta, joka koostuu useiden kirjoittajien teksteistä.

– Olen kasannut ympärilleni luottokirjoittajia ja tilailen hyväksi havaitsemiltani ihmisiltä tekstejä. Vain tosi hauskat vien meidän taiteelliselle ydinryhmälle, johon kuuluvat ohjaaja Anna Dahlman, kapellimestari Katja Lappi, koreografi Marko Keränen ja Komediateatterin taiteellinen johtaja Kiti Kokkonen. Yhdessä luemme niitä ja siitä kokonaisuuden kasaaminen alkaa. Pidän huolta, että lopputuloksena on tasapainoinen, oikean mittainen, aiheiltaan tarpeeksi moninainen ja hauska esitys. Kirjoitan paljon myös itse yhdessä toisten kanssa, joten saan oikeastaan aika paljon vaikuttaa siihen kokonaisuuteen, mikä lopulta on valmis esitys. Tyypillinen pääkäsikirjoittajan tehtävä on myös hyvän, mutta liian pitkän sketsin stilisointi ohjaajan toiveiden mukaan.

– Kirjoittajana olen palautteen vastaanottamisessa aika rutinoitunut. Olen tottunut kuulemaan, että tämä ei kauheasti naurattanut. Sellaisissa tilanteissa kätken ne sanat sydämeeni ja vien ne tekstit sitten ehkä jossain toisessa tilanteessa muualle, jossa niitä saatetaan arvostaa, hän nauraa.

– Olin juuri ensi kauden Putousta kirjoittamassa ja sanoin, että mulla on kyllä sitten nippu sellaisia sketsejä, jotka ei kelvanneet revyyseen, että jos kiinnostaa niin kehitetään täällä niitä. Joskus joku sketsi saattaa jäädä pois myös aiheen takia. Esimerkiksi tämän vuoden revyyssä meillä olikin yhtäkkiä tosi monta hyvää parisuhdesketsiä, mutta niitä ei kuitenkaan mahdu kovin montaa samaan revyyseen. Ne on tilanteita, joissa raakasti sitten vaan jätetään myös tosi hauskoja juttuja pois. Kokonaisuus kuitenkin ratkaisee.

Niina rakentaa myös esityksen dramaturgian.

– Ensin teen numeroista ehdotusjärkän ja sitten fiilistelemme sitä. Usein se olen juuri minä, joka sitten kuitenkin ehdottaa jotakin toista järjestystä. Hyvä kokonaisuus löytyy kokeilemalla. Revyy-esityksessä ei ole sellaista perinteistä draaman kaarta, vaan jokainen numero on ikään kuin oma kokonaisuutensa, vaikka siellä joitakin koko esityksen ajan kulkevia elementtejä voikin olla. Lisäksi tehtäviini kuuluu pitää käsikirjoitus päivitettynä, että työryhmä pysyy kärryillä siitä, mitä ollaan tekemässä. Teksti nimittäin elää tässä harjoituskaudella vielä hirveästi. Silloin minun pitää huolehtia siitä, että meillä on ajantasainen teksti.

Tässä mielessä kaksoisrooli toimii loistavasti.

– Olen näyttelijänä mukana harjoituksissa, mutta kirjaan myös ylös muiden näyttelijöiden havaintoja tekstistä. Minulla on läppäri siellä aina auki ja teen kässäriin merkintöjä, kuten ”tämä repla pois”. Sitten fiksailen sitä käsisversiota harjoitusten jälkeen, jotta meillä on aina uusin versio olemassa.

Revyyesityksen ajankohtaisuuden ja terävien yhteiskunnallisten havaintojen vuoksi tekstiä saatetaan päivittää näytäntökauden aikanakin.

– Esityksessä on pieniä kohtia, joissa sanomme tässä kohtaa harjoituksia, että ”joku ajankohtainen läppä tähän”, hän naurahtaa.

Paljon nimenomaan komediallista sisältöä kirjoittaneena Niina innostuu, kun häneltä kysyy millainen on hyvä sketsi.

– Oivaltava! Yllättävä! Hauskuus on tietysti se tärkein asia. Meillä on komediassa sellainen yksinkertainen mittari, että jos yleisö ei naura niin sketsi ei ole tarpeeksi hauska. Draamassa voi ehkä enemmän pohtia sellaisia syvempiä metatasoja, mutta meidän homma on siitä yksinkertaista, että yleisön nauru on se onnistumisen merkki.

Niinan mukaan komedian käsikirjoittaminen on sillä tavalla koko päiväistä hommaa, että niin oma elämä, kuin kaikki ympärillä oleva on materiaalia.

– Se voi olla jokin keskustelu, jonka kuulen kaupassa tai kina läheisen kanssa, mistä se lähtee liikkeelle. Kehittelen mielessäni niitä tilanteita, mitä koen ja näen ja vien niitä mielessäni eteenpäin. Mitä jos tämä ihminen käyttäytyisikin tällä tavalla? Mitä jos tätä karrikoisi lisää ja tekisi tästä henkilöstä kohtuuttomamman? Mulla on onnekseni ympärilläni myös hauskoja ihmisiä, joiden arkisista vaiheista on syntynyt monen sketsin ensimmäinen impulssi. Lopulta, kun teksti on valmis se voi olla itseasiassa sitten jo aika kaukana siitä lähtötilanteesta, mutta kaiken lähtökohtana minulla on aina jokin oikea havainto tai tilanne. Sitä alan sitten karrikoimaan ja usein esimerkiksi naishahmoa vien kohtuuttomampaan suuntaan.

Onko aiheita, joista et halua kirjoittaa sketsejä?

– Itseäni arveluttaa kaikki tällaiset woke-asiat, koska koen, etten ole riittävän kartalla niistä. Minulla on itsellä hyvin tiedostava lukioikäinen tytär ja kun häntä kuuntelen, joudun toteamaan, että on paljon asioita, joista en tiedä tarpeeksi. Periaatteessa olen sitä mieltä, että aiheesta kuin aiheesta pitäisi pystyä kirjoittamaan. On vain näkökulmasta kiinni, miten siitä saa oivaltavan ja hauskan. Esimerkiksi vähemmistöjen asiat tuntuvat vaikeilta, kun minulla aiheet yleensä tulevat omasta kokemusmaailmasta ja siitä, mitä havaintoja itse esimerkiksi yhteiskunnallisista aiheista teen.

Revyy-esiintyjän täytyy osata näytellä, tanssia ja laulaa.

– Olen tosi tekstiorientoitunut ihminen. Voin ehkä sanoa, että näytteleminen on vahvin osa-alueeni. Rakastan ylipäätään revyytä todella paljon, koska olen onnellisimmillani, kun saan laulaa ja tanssia. Se on ihan tutkittu juttu, että laulaminen tekee ihmiselle hyvää sekä fyysisesti että psyykkisesti. Se, että lauletaan ryhmässä ja stemmat soivat harmonisesti, on hirveän ihanaa. On tavallaan ihan uskomatonta, että kerran vuodessa on tällainen proggis, jossa hieno koreografi sanoo, että nyt me laitetaan sut Niina liikkumaan näin ja sitten se laulu ja liike yhdistyvät siinä.

Huvituttaako-revyy on jo kolmas lähes samalla porukalla valmistuva esitys.

– Tuttuudesta eli siitä, että olemme aiemminkin työskennelleet yhdessä on se etu, että tiedämme toistemme vahvuudet ja työskentelytavat. Esimerkiksi, kun suunnittelemme musiikkinumeroita Katja Lapin kanssa, tiedämme miten esimerkiksi Kiti Kokkonen laulaa. On helpompi suunnitella roolitusta ja kirjoittaa ihmisille, kun tietää heidän komedialliset vahvuutensa. Tiedän keihin ihmisiin voin luottaa missäkin tilanteessa. Jos vaikka on hetki, jossa joku tarvitaan yksin lavalle, sinne kannattaa laittaa Krisse Salminen. Annetaan hänelle aihe, kuten energiakriisi ja hän pystyy itse tuottamaan sitä sisältöä siihen. Toinen on supertalentti Antti Lang. Hänen toivoisin olevan koko loppuelämänsä ajan meidän kaikissa jutuissa, koska hän on niin fyysinen, komediallisesti lahjakas ja taitava laulaja, että hänen käytettävyytensä on tosi laaja. Kun tuntee ihmiset, on helpompi tehdä heidän vahvuuksiensa mukaista materiaalia.

Komediallisen sisällön luominen on tärkeää kaikkina aikoina ja sen terapoiva vaikutus on ikiaikainen – erityisesti silloin, kun maailmassa on paljon epävarmuutta.

– Teatteriin tullessa on tärkeä voida heittää hetkeksi aivot narikkaan: nauraa, viihtyä ja lumoutua. Vaikka käsittelemmekin ihan oikeita, tässä ajassa olevia ilmiöitä ja asioita, joita ihmiset kohtaavat omassa elämässään. Tämänkin revyyn syntyprosessin aikana olemme miettineet, miten käsittelisimme esimerkiksi Ukrainan sotaa tai energiakriisiä. Mitä tahansa vakavaa aihetta, johon on löydettävissä näkökulma, joka vapauttaa nauramaan hetkeksi. Nauru on parantavaa, hän päättää.

Ensi-ilta Suomen Komediateatterin Peacock-näyttämöllä 20.10.2022

Liput ja lisätiedot: Huvituttaako Revyy