Peter Ahlqvist ”Illuusion rakentaminen puhuttelee minua tuotannosta toiseen”

Lavastaja Peter Ahlqvist päätyi Suomen Komediateatterin Viimeinen illuusio – esityksen työryhmään Janne Katajan bongattua hänen upeat pienoismallinsa Instagramista, lavastajana hän on ehtinyt tehdä jo valtavan kavalkadin suurmusikaaleja Kinky Bootsista Priscillaan.

-Innostuin lavastamisesta tosi nuorena, tämä työ on siis lapsuuteni toteutunut unelma. Olen koulutukseltani näyttelijä ja tein aluksi sekä lavastus- että näyttelijän töitä samaan aikaan, mutta tällä hetkellä kaikki aikani menee lavastuksien suunnitteluun. Juureni on ovat Turun Nuoressa Teatterissa, jossa toimin lavastajana jo teini-ikäisenä.

Lapsena Peteriä kiehtoi teatteri kaiken kaikkiaan.

-Olin aika kova jännittämään ja siksi oli tosi epätodennäköistä, että olisin päätynyt lavalle. Minua on kiehtonut aina isosti se, että näyttämölle voidaan luoda jokin tietty todellisuus, joka ei olekaan oikeasti totta. Se miten ne maailmat tuntuvat niin aidoilta, vaikka sen tietää, että ne eivät ole sitä. Omassa työssäni olen jatkuvasti sen äärellä, että miten lavastukset voidaan rakentaa jostakin ihan muusta, kuin miltä ne valmiissa esityksessä näyttävät. Tämän illuusion rakentaminen puhuttelee minua tuotannosta toiseen. Voimme kertoa näyttämöllä ihan mitä tahansa ja katsoja voi sen uskoa, jos se vaan tehdään tyylilaji huomioon ottaen uskottavasti.

Peter kuvaa olevansa tekstilähtöinen lavastaja ja hän inspiroituukin aina nimenomaan tarinasta. Uuden esityksen lavastaminen lähtee liikkeelle siitä, että hän keskustelee ohjaajan kanssa siitä, millaista maailmaa ollaan rakentamassa.

-Lavastajan työ on visuaalisen maailman luominen näyttämölle. Tutustun tekstiin, keskustelen ohjaajan ja muun suunnittelutiimin kanssa. Nykyään moni lavastaja tekee tietokoneella kaiken, mutta olen sillä tavalla vanhanaikainen, että teen tosi usein pienoismallin näyttämötilasta ja niistä ratkaisuista, mitä sinne näyttämölle tulee. Haluan, että työryhmä saa fyysisen, käsinkosketeltavan kuvan suunnitelmasta. Sen jälkeen alkaa keskustelu siitä, että koetaanko malli taiteellisesti sopivaksi juuri siihen, mitä ollaan tekemässä ja miten tila- ja budjettitekniset asiat ovat toteutettavissa. Mallin hyväksymisen jälkeen tehdään tekniset piirustukset lavastuksesta, joiden mukaan rakentajat ja maalarit toteuttavat lavastuksen.

Kun lavastus siirtyy näyttämölle, lavastaja on koko matkan ajan vastuussa siitä, että tekniset osa-alueet näyttävät siltä, mitä toivottiin.

-Olen valvovana silmänä rakentamisen aikana. Harjoitusvaiheessa kun näyttelijät pääsevät käsiksi lavastukseen ja alkavat harjoittelemaan sen kanssa, osallistun harjoituksiin. Silloin roolini on ideoida sitä, miten tehtyä lavastusta voisi hyödyntää parhaalla mahdollisella tavalla.

Hyvältä lavastajalta tarvitaan erinomaista yhteistyö- ja paineensietokykyä.

-Nämä koskevat varmasti kaikkia teatterisuunnittelun parissa työskenteleviä. Lisäksi luulen, että kiinnostus arkkitehtuuriin, taidehistoriaan ja elämän visuaaliseen puoleen ylipäätään on iso etu. Nautin taiteellisesta ennakkosuunnitteluvaiheesta todella paljon. Kun on mahdollisuus tehdä töitä yhdessä ihmisten kanssa, joilla on näkemystä ja intoa. Oli esitys tai tyylilaji mikä tahansa, tärkeintä on löytää yhteinen kieli
tekijöiden kesken.

Lavastajalle erityinen tähtihetki on, kun uusi lavaste valmistuu verstaalta.

-Suunnittelun aloittamisen ja ensi-illan välissä voi olla 1,5 vuotta. Mulla on voinut olla luonnos tai joku idea, jonka olen keksinyt vuosi sitten ja sitten se lavastus ilmestyy ensimmäistä kertaa näyttämölle. Kyllä ne on niitä hienoimpia hetkiä. Toinen tällainen spesiaali kohta on sitten ensi-ilta, jolloin se koko esitys on valmis ja silloin pystyy oikeastaan vasta ihan lopullisesti arvioimaan toimivatko ne kaikki ratkaisut niin, kuin olisin halunnut. Joudun itse vähän tekemään töitä sen kanssa, että olen niin huono sietämään keskeneräisyyttä. Haluaisin, että asiat olisivat valmiita heti.

Suomen Komediateatterin tämän kevään uusi kotimainen kantaesitys Viimeinen illuusio tarjoilee yleisölle hätkähdyttävää magiikkaa, viihdyttäviä taikatemppuja sekä musiikin ja komedian juhlaa.

-Tässä mennään suunnittelussa ja toteutuksessa illuusioiden ehdoilla. Temppujen pitää toimia parhaalla mahdollisella tavalla ja on lavastuksellisesti erityisen tärkeää kiinnittää huomiota siihen minkä halutaan näkyvän yleisölle ja minkä ei. Tämä koko projekti on haaveitteni täyttymys, sillä olen lapsesta saakka ihaillut taikuutta ja halunnut tietää, miten ne kaikki temput oikeasti tehdään. Nyt minulla on tällainen ainutkertainen mahdollisuus päästä kurkistamaan siihen maailmaan.

Mitkä teemat puhuttavat lavastuksen alalla juuri nyt?

Ekologisuus on asia, jota koitetaan koko ajan huomioida enemmän. Teatteri ei ole kovin ekologinen taidemuoto, mutta koko ajan pyritään enemmän uusiokäyttämään kaikkea mitä voidaan ja toimimaan vastuullisemmin. Elementit, jotka ovat kertakäyttöisiä valmistetaan sellaisista materiaaleista, että ne pystytään kierrättämään mahdollisimman hyvin.

Millainen olet teatterikävijänä? Millaisiin asioihin kiinnität huomiota?

Olen huono katsoja, keskityn epäolennaisuuksiin. Minusta on ihanaa uppoutua esityksen maailmaan, mutta sitä tapahtuu harvoin tämän oman taustani vuoksi. Ryhdyn tutkimaan jotain materiaalia tai taustalla näkyvää asiaa ja mietin, että kuuluukohan tuon nyt näkyä.

Kerro kaksi harrastustasi tai intohimoasi teatterin ulkopuolelta.

Meillä on pieni mäyräkoira Frans, jota me rakastetaan ja ulkoilutetaan. Minulla menee sen kanssa hermo, kun se on yhtä jääräpäinen kuin minä, että tällaista tunnesäätelyä harrastan hänen kanssaan myös. Lisäksi opettelen tyttöystäväni kautta, kuinka purjehtijaksi tullaan.

Viimeinen illuusio Suomen Komediateatterin Peacock-näyttämöllä, Linnanmäellä 28.4. alkaen.

Lue lisää esityksestä ja hommaa liput:
https://suomenkomediateatteri.fi/esitykset/viimeinen-illuusio/