Huuda ilosta, vapaudesta, onnesta, vihasta, rakkaudesta ja surusta!

“Ystävä on joku, joka välittää siitä miltä sinusta tuntuu. Ystävä lähettelee kanssasi viestejä, eikä välitä jos teet paljon kirjoitusvirheitä. Ystävä tietää että olet ihastunut opettajaasi, mutta hän ei koskaan kerro muille. Ja jos sinun sydän särkyy maailman epäreiluudesta, ystävä on aina ensimmäisenä auttamassa sinua. Tarjoten jotain, johon tukeutua.“

Näin kuvailee ystävyyttä Jason Robert Brown musikaalissaan ’13’.

Me ihmiset olemme sosiaalisia olentoja ja periaatteessa sosiaalinen kanssakäyminen sekä tunneäly ovat taitoja, jotka määrittelevät ihmisyyttä. Silti, etenkään meille suomalaisille, tunteiden näyttäminen ja niistä puhuminen ei ole koskaan ollut helppoa.

Monet suhteet kärsivät siitä, että asioita jätetään sanomatta tai tunteita tuntematta. Heikkous ei vaikuta olevan trendikästä, ja avun pyytäminen tai oman emotionaalisen epävarmuuden näyttäminen ei ole ihmisten mielestä välttämättä ok. Silloin ollaan haavoittuvaisia ja mahdollinen, pelätty kuuntelijan negatiivinen reaktio saattaa satuttaa isommin kuin uskaltaa kuvitella. Siksi usein on turvallisempaa vain kätkeä omat tunteensa ja olla puhumatta asioista, jotka ovat itselle tunnekuohun luojia. Mutta tarvitseeko sen olla näin?

Väitän, että vaikutumme, liikutumme ja avaudumme silloin, kun joku rehellisesti ja avoimesti näyttää heikkoutensa meille, ja päästää irti omista muureistaan.

Ohjaajana olen oppinut kommunikoimaan tunteistani, ja lukemaan toista ihmistä paremmin – milloin ollaan herkillä, milloin muurit iskevät päälle, ja milloin kätken orgaanisen tunnepurkaukseni. Niin ilot kuin surut peitetään helposti, ja lopputuloksena on väistämättä tasaisempi ja elottomampi ilmaisu. Tätä tapahtuu jatkuvasti ihmisten jokapäiväisessä elämässä – emme näytä kuinka iloisia olemme kun joku kehuu tai pyytää treffeille, emmekä näytä miltä tuntuu kun puoliso satuttaa sanoillaan tai pomo ei huomaa.

Ystävät ovat niitä, jotka huomaavat tällaiset lukot, ja joille ne avataan. Ystävyyssuhteet eivät ole itsestäänselvyyksiä, eikä niitä synny välttämättä usein. Mutta kun laittaa itsensä likoon ja uskaltaa kokea tunteensa, ja jakaa niitä muiden kanssa, ystäviä syntyy ja löytää. Elämä on elämisen arvoista kaikkine tunteinemme ja kokemuksinemme. Niitä ei kannata piilottaa itseltä tai muilta.

Maailma on tehty meitä varten -musikaali on ollut erityinen kokemus, sillä olen saanut jakaa tärkeitä ja ikimuistoisia hetkiä rakkaiden ystävieni kanssa. Luomistyö koko taiteellisen työryhmäni kanssa on ollut puhdasta iloa, erityisesti dramaturginen työ Eeva Konnun kanssa. Kiti Kokkonen ja Jenni Pääskysaari ovat ottaneet vastaan ajatuksiani ja näkemyksiäni käsikirjoituksen luomisvaiheessa, samoin kuin rakas esiintyjäkaartimme on ottanut avosylin vastaan iloni, huoleni ja ajatukseni. Tämä on ollut yhtä ystävyyden juhlaa, ja olen niin kiitollinen kaikista ympärilläni olevista ihmisistä.

”Kaupunki on hullu. Kaupunki on hullu. Mutkin kai se nappais, toivon musta tappais, ellet sä ois siinä. Ellet sä ois siinä.”

Samuel Harjanne
Ohjaaja